Kysymyksiä ja vastauksia

Kalix Löjrom (Kalixin muikunmäti) on ainutlaatuinen elintarvike, jota voidaan saada ainoastaan Perämeren murtovedestä pyydetystä muikusta. Norrbottenin saaristossa on erityinen ympäristö, jossa vesi on puhdasta ja suolapitoisuus alhainen – juuri sitä muikku tarvitsee lisääntyäkseen. Alue on maailman suurin murtovesisaaristo: suurten kansallisjokien mineraalirikas vesi virtaa mereen, ja Perämeren vesi vaihtuu joka kolmas vuosi.

Jotta mätiä saa kutsua Kalix Löjromiksi, kalastuksen ja valmistuksen on täytettävä tietyt vaatimukset. Muikku on kalastettava EU:n määrittämältä alueelta Perämeren rannikolta Kalixin, Haaparannan, Luulajan ja Piteån kuntien edustalta.

Vuotuisista saaliista päättää Ruotsin meri- ja vesiviranomainen yhteistyössä ammattikalastajien ja meritutkimuksen kanssa, jotta kalastus olisi pitkällä aikavälillä kestävää. Paras laatu saavutetaan huolellisella käsityöllä: 24 tunnin kuluessa saaliin purkamisesta mädin on oltava puhdistettu, kuivattu, suolattu, pakattu ja valmis pakastettavaksi.

Särkikalat (heimo Cyprinidae) ovat kalaheimo, jonka lajeista jopa 19 elää Itämeressä. Tunnetuimpia ovat lahna, säyne ja särki. Muita vesiemme särkikaloja ovat suutari, ruutana ja salakka.

Hankkeen kalastus tapahtuu aluksi Perämerellä ja Gotlannin rannikolla.

Lahnaa ja säynettä kalastetaan keväällä ja alkukesästä, huhtikuusta kesäkuun loppuun, sekä syksyllä elokuusta lokakuuhun.

Kalat pyydetään hellävaraisilla pyydyksillä, rysillä ja kalataloilla. Kala ui pyydykseen itse, mikä vähentää vahingoittumisen riskiä. Rysät ja kalatalot ovat valikoivia pyydyksiä, jotka on mitoitettu pyydettävän lajin ja koon mukaan.

Muut kalat pääsevät helposti ulos pyydysten poistumisaukoista vahingoittumatta. Baltic Fish -hankkeessa käytetään pyydyksiä, jotka pyytävät lähes yksinomaan oikeaa kalaa, joten sivusaalista ei kerry kovin paljon. Pyydykset eivät myöskään vahingoita kalaa samalla tavalla kuin troolit tai verkot – se sivusaalis, joka kuitenkin jää pyydykseen, on vahingoittumaton, kun se päästetään takaisin.

Ovat! Lahna ja säyne ovat maultaan mietoja, ja siksi niitä on helppo maustaa. Särkikala oli ennen tavallinen ruoka Itämeren ympärillä, ja Suomessa se on yhä hyvin suosittua. Kun muut lajit, kuten lohi, yleistyivät Ruotsissa, lahna jäi taka-alalle. Uusien työtapojen ja tuotantolinjojen ansiosta kalanliha saadaan nykyään helposti talteen – tuloksena on maukas, täysin ruodoton kalamassa.

Lahnan ja säyneen syöminen ei ole vaarallista. Päinvastoin, kalan syömisen myönteiset terveysvaikutukset ovat suuret.

Lahna ja säyne ovat vähärasvaisia kaloja, eivätkä ne siksi varastoi lihaansa suuria määriä haitallisia aineita. Ruotsin elintarvikeviraston tarkastamat näytteet ovat osoittaneet, että PCB- ja dioksiinipitoisuudet ovat alhaisia ja selvästi voimassa olevien raja-arvojen alapuolella.

Kestävästi pyydetyn luonnonvaraisen Itämeren kalan, erityisesti vähän hyödynnettyjen lajien, syöminen hyödyttää merta ja on ilmastoystävällinen ruokavalinta.

Itämeressä on runsaasti särkikaloja, kuten lahnaa ja säynettä, ja niiden määrä on kasvanut rehevöitymisen ja niiden petokalojen kantojen pienenemisen vuoksi, jotka muuten pitäisivät särkikalakannat kurissa. Lahnaa ja säynettä pyytämällä vedestä poistetaan ravinteita, kuten fosforia ja typpeä, ja rehevöityminen vähenee. Hanke edistää myös pienimuotoista rannikkokalastusta.

Tällä hetkellä ei ole olemassa tehokkaampaa tapaa vähentää meren ravinnemäärää. Suomessa vuotuisen kalansaaliin mukana vesistä poistuu lähes 700 tonnia fosforia – enemmän kuin suomalaisten kaupunkien, teollisuuden ja haja-asutuksen jätevesien vuotuinen kuormitus yhteensä.

Ei. Fosfori on luonnossa esiintyvä alkuaine, jota kaikki elävät eliöt tarvitsevat kasvuunsa. Kalsiumin jälkeen fosfori on ihmiskehon runsain kivennäisaine – noin 85 prosenttia siitä on luustossa kalsiumfosfaattina. Fosforia on myös lähes kaikissa elintarvikkeissa.

Hanke pyrkii siihen, että koko tuotantoketju – saaliista lautaselle – on kestävä. Särkikalojen pyynti vähentää rehevöitymistä ja auttaa palauttamaan särkikalojen ja petokalojen välisen tasapainon. Sääntöjen noudattamista valvotaan pistokokein, saalisilmoitusten ja myyntikuittien avulla. Särkikalastus on lisäksi uusi tulonlähde monille rannikkokalastajille ja mahdollistaa elannon saamisen pienimuotoisesta kalastuksesta.

Alueelliset lääninhallitukset valvovat kalastusta, ja Ruotsin maatalousyliopisto (SLU) analysoi hankkeen saalistiedot.

Kunkin alueen lääninhallitus valvoo hankkeen kalastusta saalisilmoitusten avulla. Hanke kokoaa myös tilastoja vapautetuista kaloista yhdessä Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) kanssa.

Vakiintuneita sertifiointeja ei valitettavasti voi soveltaa uuteen, pienimuotoiseen rannikkokalastukseen. Olemme sen sijaan laatineet hankkeen kalastajien kanssa oman sopimuksen kestävän kalastuksen varmistamiseksi yhdessä kansallisten ja alueellisten viranomaisten, kalanjalostajien ja Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) kanssa. Kalastus on nykyään vihreällä listalla WWF:n kalaoppaassa.